#7 Nahkalilja ja katkennut sateenvarjo

Nahkaliljassa kävellään 24 tunnin aikana 40, 50 tai 60 kilometriä vähintään kahdeksan kiloa rinkassa koko matkan ajan. Nahkalilja järjestetään nykyään lippukunnassamme joka toinen vuosi. Nahkaliljaan osallistuvat yleensä vain johtajat ja matka päättyy perinteisesti lippukuntamme kämpälle Vavakalle. Juhlavuonna Nahkaliljaan pääsevät osallistumaan myös tarpojat minililjaan eli 25 kilometrin matkalle.

Lippukuntamme entisen lippukunnanjohtajan Pekan muistelu 1990-luvun Nahkaliljasta on hyvä muistutus siitä, miksi Nahkaliljaan täytyy ottaa taskulamppu mukaan ja miksi omasta ryhmästä ei saa erota.

Pekka vuonna 2016

"Olimme lähteneet kolmen hengen ryhmällä kävelemään 40 kilometrin Nahkaliljaa. Jossain vaiheessa ennen Nuuksion päätä, muistaakseni Sorlammen kohdalla muut ryhmäläiset olivat sitä mieltä, että voitaisiin pitää pidempi tauko - vaikka keittää teetä", Pekka muistelee.


"Itse tuumasin siihen, että 'mitä järkeä tässä on nyt enää teetä keittää, että tässähän on enää alle 10 kilometriä matkaa. Kävellään nyt perille asti, niin päästään joskus maaliinkin. Ei tästä tule mitään, jos ruvetaan teetä keittelemään.' Muut ryhmäläiset olivat kuitenkin sitä mieltä, että rupeavat keittämään teetä. Totesin tähän, että antakaa mulle sitten kämpän avain, niin kävelen edeltä", Pekka kertoo.

40 ja 50 kilometrin Nahkaliljan kävelijöitä vuonna 2012 (eivät liity tähän tarinaan). Tästä porukasta ovat neljä viidestä sittemmin kävelleet myös 60 kilometrin matkan.

Muut kysyivät Pekalta, että onhan tällä taskulamppu. Pekka vastasi, että ei ole, mutta vielähän on ihan valoisaa.

"Kun pääsin Mustalammelle [noin kilometrin päässä Vavakalta] huomasin, että rupeaa olemaan jo aika hämärää, mutta eiköhän tästä vielä löydä perille. Mustalammelta Valklammelle pääsi vielä aika hyvin, mutta kuten useimmat lippukuntalaiset tietävät, Valklammelta ei ole pimeällä niin yksinkertaista löytää Vavakalle ja maasto on aika kallioista", Pekka kertoo.

Mustalampi, Valklampi ja Vavakka kartalla

"Eksyin vähän matkalla Vavakalle ja meinasi tulla pikkuisen hätäkin jo, kun tuli pimeää. Totesin, että en tästä tule löytämään kämpälle, vaan päätin ottaa suunnan takaisin Mustalammen ja Valklammen suuntaan. Päättelin, että koska Mustalammella on pato, niin rantaan saapuessa tiedän kummalla lammella olen siitä, kuuluuko padon lorinaa vai ei", Pekka kertoo.

"Päädyin Valklammen rantaan ja totesin, että muut varmaan tulevat jo kohta perässä Mustalammelle, joten menen sinne vastaan ja kävelemme yhdessä perille. Lähdin kohti Mustalampea ja katsoin, että edessäni on ehkä alle metrin pudotus alemmalle kalliolle. Tuumasin hyppääväni siihen, mutta alas olikin noin kolmen metrin matka ja pyörähdin selälleni maahan", Pekka muistelee.

"Katsoin ylöspäin, että kylläpäs pyörii ja missäs pyöritään nytten. Nousin ylös ja noukin maahan tippuneen hatun päähän. Rinkassa roikkunutta sateenvarjoa ei kuitenkaan löytynyt.  Kun ei kuitenkaan satanut, niin ajattelin että ehkä sitä ei tarvita", Pekka kertoo.

"Löysin lopulta muun ryhmän Mustalammelta ja löysimme yhdessä kämpälle. Aamulla menin Valklammelle etsimään hukkunutta sateenvarjoa ja se löytyikin kallion juurelta katkenneena", Pekka kertoo.