#3 Lippukuntalehti Vavaxin nimi ja ensimmäiset askeleet

Ensimmäinen Vaaran Vaeltajien lippukuntalehti, nimeltään "Vaaran Vaeltajien oma lippukuntalehti", ilmestyi alkuvuodesta 1978. Lehti oli 4-sivuinen ja jutut käsittelivät muun muassa seuraavana kesänä pidettävää Karelia-suurleiriä ja jäsenmaksua.

Vaaran Vaeltajien ensimmäisen lippukuntalehden kansi

"Vavaxin julkaisu aloitettiin, sillä informaatio ei lippukunnassa kulkenut mihinkään. Piti saada sudenpennuille jotenkin tieto, että nyt on leiri tulossa", lippukunnassa 70-luvulla toiminut Pekka Kojo muistelee.

"Kävin Leppävaaran seurakunnan tiloissa kopioimassa ensimmäisiä lehtiä", Vavaxin ensimmäinen päätoimittaja Peter "Speady" Schlauf kertoo.

Lehden nimi ei tässä vaiheessa vielä ollut kuitenkaan Vavax, vaan ensimmäisessä lippukuntalehdessä julistettiin nimikilpailu, jonka tulos kerrottiin seuraavassa lehdessä: "Johtajaneuvoston kokouksessa hyväksyttiin lippukuntalehden nimeksi VAVAX. Parempaa ei tarjottu (tarkoittaa että huomionarvoisia ehdotuksia tuli 0 kpl). Toivottavasti nimi kelpaa!"

Nimi Vavax keksittiin Pekka Kojon ja Speadyn mukaan Vaaran Vaeltajien silloisesta huudosta: "Hyväksi tavaksi Vavaksi!"

Toinen lippukuntalehti, eli ensimmäinen varsinainen Vavax, oli jo 16-sivuinen lehti. Lehdessä oli juttuja mm. Espoon Punasesta ja Kettujen telttaretkestä, tiedotusasiaa Äitikerhosta, kolotalkoista ja tulevista retkeistä sekä sudenpentusivut.

Vavax 2/1978 eli ensimmäinen varsinainen Vavax.

Enemmänkin olisi lehteen ollut juttuja tarjolla, sillä osa jutuista lykättiin seuraavaan lehteen. Juttujen laatu oli kuitenkin vaihtelevaa: "On tullut paljon hyviä juttuja, mutta kun niistä ei saa selvää. Tuntuu kuin mitä nuoremmalta kirjoituksen saa, sitä siistimpää on teksti", pääkirjoituksessa valiteltiin. Pääkirjoituksen mukaan erään lippukuntalaisen "hienosta kertomuksesta ei saanut mitään selvää eli juttu oli lähetettävä paluupostissa takaisin kirjoittajalle ja pyydettävä käännöstä selväkieliseksi tekstiksi."

Vuosina 1978 ja 1979 Vavax ilmestyi yhteensä 8 kertaa. Lue kaikki 1970-luvun Vavaxit Vaaran Vaeltajien nettisivuilta!

Vaaran Vaeltajien lippukuntalehti Vavax ilmestyi vuodesta 1978 vuoteen 2013. Viestinnän sähköistyessä Vavaxin painamisesta luovuttiin, mutta tämän vuoden aikana julkaistaan jälleen juhlavuoden kunniaksi muutama Juhla-Vavax - joista ensimmäinen on jo julkaistukin!

Juhla-Vavax 1/2017

Vanhat Vavaxit vuodesta 2003 ovat olleet VaVan nettisivuilla jo aiemminkin, mutta tämän vuoden aikana nettisivuille ilmestyvät skannaukset lopuistakin Vavaxeista. Kaikki 1970-luvun Vavaxit voit käydä nyt lukemassa nettisivuilta!

#2 "Noi polttaa vettä, poltetaan mekin!"

Aiempina vuosikymmeninä partiossa oli toisinaan hieman holtittomampaa toimintaa kuin nykyään. Pekka Vedenpää muistelee nuorena johtajana johtamaansa vartion laavuretkeä 90-luvulla:

Laavuretkeilijöitä riihityksessä (kuvan riihittäjät eivät liity tapaukseen)

 "90-luvun loppupuolella vartiomme oli laavuretkellä. Me vartionjohtajat olimme ajatelleet, että syksyllä maa on hieman kostea, joten nuotiota voi olla vähän vaikea sytyttää. Päätimme, että otetaan vähän bensaa mukaan varmuuden vuoksi!

Noh, nuotio saatiin syttymään ja bensaa jäi vähän jäljelle. Bensaa oli sellaisessa 1,5 litran limupullossa ja mietitimme, että mitäs tällä nyt sitten tehtäisiin. Järven toisella puolella oli joku toinen ryhmä laavuretkellä, ja pikkupojat polttivat siellä keppejä nuotiossa. Kun kepit hehkuivat punaisina, niin he alkoivat heiluttaa niitä ilmassa. Vartiomme ajatteli, että tehdäämpäs me komeampi roihuava keppi ja kaatoi bensaa sellaiseen kolmemetriseen karahkaan, jonka löysivät metsästä. Sytytimme sen palamaan ja heiluttelimme sillä merkkejä vastarannalle.

Muistetaan tehdä tuli vain tulentekopaikoille!

Vähän ajan kuluttua bensa paloi kepistä loppuun ja tuli alkoi hiipua, joten tuumasimme, että kaadetaan vähän lisää bensaa tuohon keppiin. Pullossa oli sellainen pruuttaaja, joka oli otettu normaalista sytytysnestepullosta. 

Tämä kolmemetrinen keppi paloi vielä sen verran, että tuli tarttui bensapulloon pruutauskorkin kautta. Tämän johdosta säikähdin, heitin bensapullon maahan ja yritin polkea pulloa sammuksiin. Tulta polkiessa samalla pruuttauskorkki lensi pois ja bensaa lensi kaikkialle. Kengät olivat tulessa ja maa oli tulessa. Paniikinomaisesti potkaisin bensapullon järveen. Bensa pomppasi pullosta ulos ja jäi järven veden pinnalle kellumaan, jolloin järvi syttyi palamaan. Liekkien roihutessa vastarannalta kaikui heleä pikkupojan ääni: "Noi polttaa vettä, poltetaan mekin!"" 

#1 Harakka-huivimerkin synty

Eino Alaranta perusti Vaaran Vaeltajat tammikuussa 1957. Vaaran Vaeltajiin kuului aluksi vain poikia, joten Pirkko Rosenlund perusti Vaeltajasiskot-tyttölippukunnan, jonka toiminta käynnistyi tammikuussa 1958. Vaaran Vaeltajat ja Vaeltajasiskot yhdistyivät vasta 1970-luvulla, mutta molemmilla lippukunnilla oli tiettävästi alusta alkaen sama huivi ja huivimerkki.

Huivimerkin ensimmäinen versio oli Tapio Valliojan suunnittelema harakka painettuna vihreälle kangaspalalle. Suomen Partiotyttöjärjestön määräysten mukaan merkissä sai kuitenkin olla vain kahta väriä, joten keskusjärjestö ehdotti Vaeltajasiskoille, että harakka painettaisiin suoraan siniseen huiviin. Merkkiä alettiin kuitenkin painaa valkoiselle kankaalle, jolloin merkistä tuli mustavalkoinen.

Alkuperäinen huivimerkki

Tämä mustavalkoinen harakkamerkki ja sininen huivi ovat edelleen Vaaran Vaeltajien käytössä. Perinteisesti uudet vavalaiset käyttävät huivia heti, mutta harakkamerkin huiviin saa vasta partiolupauksen antamisen yhteydessä itsenäisyyspäivänä.

Vaaran Vaeltajien huivi ja huivimerkki nykyään

Huivimerkit painetaan itse ja laatu onkin vaihdellut vuosien varrella. Vavalaisille jaettavaksi kelpuutetaan painoerästä yleensä korkeintaan puolet. Esimerkiksi toisinaan esiintyviä ”kuolemankorppeja” ei kelpuuteta jakoon.

Epäonnistuneita harakka-huivimerkkejä

Kuolemankorppi