Aiempina vuosikymmeninä partiossa oli toisinaan hieman holtittomampaa toimintaa kuin nykyään. Pekka Vedenpää muistelee nuorena johtajana johtamaansa vartion laavuretkeä 90-luvulla:
 |
| Laavuretkeilijöitä riihityksessä (kuvan riihittäjät eivät liity tapaukseen) |
"90-luvun loppupuolella vartiomme oli laavuretkellä. Me vartionjohtajat olimme ajatelleet, että syksyllä maa on hieman kostea, joten nuotiota voi olla vähän vaikea sytyttää. Päätimme, että otetaan vähän bensaa mukaan varmuuden vuoksi!
Noh, nuotio saatiin syttymään ja bensaa jäi vähän jäljelle. Bensaa oli sellaisessa 1,5 litran limupullossa ja mietitimme, että mitäs tällä nyt sitten tehtäisiin. Järven toisella puolella oli joku toinen ryhmä laavuretkellä, ja pikkupojat polttivat siellä keppejä nuotiossa. Kun kepit hehkuivat punaisina, niin he alkoivat heiluttaa niitä ilmassa. Vartiomme ajatteli, että tehdäämpäs me komeampi roihuava keppi ja kaatoi bensaa sellaiseen kolmemetriseen karahkaan, jonka löysivät metsästä. Sytytimme sen palamaan ja heiluttelimme sillä merkkejä vastarannalle.
 |
| Muistetaan tehdä tuli vain tulentekopaikoille! |
Vähän ajan kuluttua bensa paloi kepistä loppuun ja tuli alkoi hiipua, joten tuumasimme, että kaadetaan vähän lisää bensaa tuohon keppiin. Pullossa oli sellainen pruuttaaja, joka oli otettu normaalista sytytysnestepullosta.
Tämä kolmemetrinen keppi paloi vielä sen verran, että tuli tarttui bensapulloon pruutauskorkin kautta. Tämän johdosta säikähdin, heitin bensapullon maahan ja yritin polkea pulloa sammuksiin. Tulta polkiessa samalla pruuttauskorkki lensi pois ja bensaa lensi kaikkialle. Kengät olivat tulessa ja maa oli tulessa. Paniikinomaisesti potkaisin bensapullon järveen. Bensa pomppasi pullosta ulos ja jäi järven veden pinnalle kellumaan, jolloin järvi syttyi palamaan. Liekkien roihutessa vastarannalta kaikui heleä pikkupojan ääni: "Noi polttaa vettä, poltetaan mekin!""